Rolle luulee tosissaan olevansa ihan tervepoika. Mihinkään ei muka satu ja ei välitä paketoidusta jalasta. Aina kun lähden pillereitä sille hakeen niin kuola alkaa valuun. (Jee! Ihanaa namupillereitä!)

Helppo potilas kaikinpuolin. Onneksi olen pari kuukautta sitten opettanut sille kellimisen! Nyt sitä todella tarvitttiin ;D Rolle ottaa nämä hoitosessiot rauhallisesti. Haimme veljenpojan kurahanskat, jotta päästään ulkoilemaan kunnolla.. Ne pysyy niiin hyvin jalassa. Onneksi myös mulla oli kotona Rollelle tötterö valmiina näille päiville ;) Se katteli mua TODELLA loukkaantuneena kun lähdin aamulla töihin ja se jäi katselemaan tötterö päässä. Tarjosin sille luunkin ja se räkäs lattialle sen. Hih! Herkkä!